Yksilöllinen opetuskokeilu edistyy, aiempia ideoita on hiottu, uusia saatu ja ennen kaikkea toisten kehittelemiä älynväläyksiä napsittu oman työn osaksi. Facebookin ryhmät Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus sekä sen rinnakkaisryhmä Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus: kielet ovat todellisia aarreaittoja! Toisinaan opehuoneessa saattaa tulla orpo olo, mutta vertaistukea ja kannustusta löytyy näistä ryhmistä roppakaupalla. Jos tunnistit itsesi, niin kiitos! Aiemmin tällä viikolla sain kyseisestä ryhmästä tarpeellisen muistutuksen siitä, että yksilöllisessä oppimisessa ei ainoana tavoitteena ole asiasisällön hallinta, vaan vähintään yhtä tärkeää on oppimaan oppiminen. Oppimisen omistajuus, eli se, että näkee itsensä aktiivisena tekijänä ja todella ottaa vastuun omasta oppimisestaan. Tämä taito kantaa jatkossa paljon pidemmälle kuin enkun passiivi!
Ajatus koko vuoden kattavasta yleisohjeesta on etenkin näin omatahtisen opiskelun alkutaipaleella tuhoon tuomittu monimutkaisuutensa tähden, joten olen siirtynyt selkeämpiin listoihin. Aluksi kirjoittelin tehtävälistat suoraan Classroomiin ja copy-pastella tulostettavaan muotoon vihkoon liimattaviksi. Nyt olen kuitenkin huomannut, että useimmilla paperiset versiot tukevat oman edistymisen seuraamista paremmin, ja Classroomia voisi lähinnä käyttää kuuntelutiedostojen ja linkkien jakamiseen. Lisäksi olen päättänyt jatkossa vähentää testien määrää ja yrittää korostaa oppilaille vielä enemmän sitä, että kysymys ei ole kokeesta, vaan itsearvioinnista. Testien tarkoitus on kertoa oppilaalle, mitä hän jo osaa ja mitä pitää harjoitella lisää.
Teimme seiskojen ja ysien kanssa kokeet kahdesta ensimmäisestä unitista Heini Lötjöseltä kopioimallani ”Test yourself”-idealla. (tässä Heinin testi, en laita linkkiä omaani, koska se on suureksi osin koottu kustantajan koepaketista) Rakensin kokeet vaikeusjärjestyksessä ja merkkailin väleihin, milloin siirrytään arvosanasta seitsemän eteenpäin jne. Oppilaat tarkistivat kokeet itse ja annoin arvosanat vasta tuon jälkeen. Sovimme jo koetta ennen, että koe ei tarkoita asian olevan loppuun käsitelty, vaan jos koe osoittaa taitojen jäävän omista tavoitteista, niin harjoittelua jatketaan. Paljon pohdimme oppilaiden kanssa myös kokeiden tärkeyttä ylipäänsä; toisten mielestä ne ovat juurikin tiedon oksentamista paperille ja sitten unohdus, toisten mielestä taas tulee opiskeltua paremmin ja pidettyä laiskottelu loitolla, kun tietää kokeen odottavan nurkan takana. Ehkä tämäkin pitäisi yksilöllistää?
Yhtä poikkeusta lukuunottamatta, kokeiden arvosanat vastasivat melko tarkasti oppilaiden kanssa arviointikeskusteluissa sovittuja arvosanoja. Keskusteluiden tueksi tein itsearviointilomakkeen, johon idea on varastettu täältä (kiitos ja kumarrus!). Olen myös päättänyt arviointikeskustelun jälkeen kirjoittaa wilmaan lyhyen kommentin arvosanasta ja siitä, miten se vastaa oppilaan omia tavoitteita. Toivon mukaan tämä auttaa vanhempia seuraamaan lapsensa opintoja ja ehkäpä tukee oppilasta lisää motivaation löytämisessä.
Oppisisältöjen jakaminen eri tasoille (survival – standard – expert) on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi ja iso osa heikommista oppilaista on selvästi saanut uutta intoa siitä tiedosta, että kaikkea ei ole pakko opetella. Miten tämä tasoihin jako sitten sopii yhteen Mastery Learning -ajatuksen kanssa, on vielä itselläni pohdinnan alla. Ehkäpä tässäkin tärkeäksi nousee oppilaan oma tavoite: kun tavoitetaso on saavutettu, on myös tarvittava osaaminen kyseisestä asiasta saavutettu. Opettajan vastuulle jää sitten alimmankin tavoitetason asettaminen niin, että siitä on turvallista jatkaa opintoja eteenpäin.
Jatkossa haluan yhä korostaa oppilaille omien tavoitteiden ja oman aktiivisuuden tärkeyttä sekä lisätä vapaan tuottamisen ja suullisen harjoittelun määrää jokaisella tasolla. Viimeisin ohjeistus näyttää tältä. Olen jakanut sanaston ja kieliopin omiksi erillisiksi kokonaisuuksikseen ja mietin, saisinko kieliopista rakennettua tasolta toiselle etenevän polun matematiikan mallia käyttäen. Tätä tavoitetta tukemaan olen ryhtynyt tekemään Polku-palveluun kielioppitestejä, jotka ovat kirjasarjoista irrallisia. Testejä on vasta muutama, mutta ne ovat vapaasti käytettävissä ja oman ehtimisen mukaan teen niitä lisää.
Tällä hetkellä olemme kaikkien opetusryhmien kanssa tekemässä ryhmäprojekteja, ja se tuntuu olevan oppilaille mieluisa katkos jo arkiseksi käyneeseen aherrukseen. Vaikka omatahtisessa oppimisessa saa koko ajan tehdä toisten kanssa yhteistyötä ja usein valita omia työskentelytapoja, näyttäisi ylhäältä määrätty vaihtelu silti virkistävän. Luokan yhteinen projekti tuo mukanaan erilaisen yhdessä tekemisen tunteen. Mietinkin, olisiko hyvä idea nivoa sanastojen, aihealueiden ja kulttuuritietouden opettelua juuri näihin yhteisiin projekteihin ja jättää perustaitojen (kielioppi, osittain myös sanastot) opettelu omaan tahtiin eteneväksi. Tällä hetkellä tuntuu, että oma opetustapa on jatkuvassa kehityksessä. Joulun jälkeen pääsen aloittamaan uusien seiskaluokkien kanssa, ja vaikka en pidäkään jaksotusta hyvänä asiana kielten oppimisen kannalta, on oman kehittymisen näkökulmasta mukava päästä jo näin pian ”uudelle kierrokselle”.
2 comments for “Individual English: A bunch of stolen ideas”