Here we go again…
Puoli kesää pyörittelin ideoita mielessäni, mutta aina käy niin, että vasta kokemus opettaa. Ensimmäisillä tunneilla kerroin oppilaille uudet ideat ja suunnitelmat, eri tasot joista valita ja uudet tavat osoittaa osaamistaan; kuitenkin jo vajaan parin viikon koulutyön jälkeen huomaan, että paranneltavaa riittää. Kerron tässä suurpiirteittäin, miten olemme syksyn aloittaneet ja palailen taas asiaan, kun parannusideat ovat tuottaneet hedelmää.
Tahdon opettaa oppilaitani asettamaan tavoitteita ja arvioimaan tavoitteiden saavuttamista. Siksi ensimmäisellä tunnilla esittelin kaikille ryhmille OPS 2016 A-englannin arviointikriteerit ja kiinnitin ne suurennettuina luokan seinälle. (tässä) Tämän jälkeen kerroin, että jokainen saa valita itselleen sopivimman tason kolmesta eri vaihtoehdosta survival – standard – expert. Arvosanoina nämä vastaavat n. 5-7 / 7-9 / 9-10. Survival-tasolla saa valita tehtävistä helpoimmat muodot, keskittyä peruskielioppiainekseen ja erityisesti ymmärtämiseen. Expert-tasolla taas vaaditaan paljon tuottamista ja jonkin verran ylimääräisten tehtävien tekoa. Jokainen merkitsi oppimispäiväkirjaan, minkä tason valitsee ja miksi, ja tasojen kuvaukset kiinnitettiin vielä luokan seinälle. (tässä)
En haluaisi jakaa oppilaille joka kappaleen alussa monisteita, joiden vihkoon liimautuminen on monilla epävarmaa. Siksi yritin tehdä koko vuoden kattavat yleispätevät ohjeet, joita seuraamalla pääsee etenemään. Tämän lisäksi jokaisesta Unitista on oma kurssi Classroomissa, mutta laitteiden puuttuessa tavoitteenani oli, että jokainen oppilas ei Classroomia joka tunti tarvitsisi. Yleisohjeen rinnalle tein jokaiselle luokka-asteelle taulukon, josta selviää koko vuoden opiskeltavat asiat. Nämäkin laitettiin seinälle. (7th, 8th & 9th) Voi kuitenkin olla, että päädyn kappalekohtaisiakin monisteita ainakin niitä kaipaaville vielä tekemään. Tällä hetkellä ongelmaksi nousee se, että oppilaat eivät oppitunnin alussa muista mihin ovat jääneet ja mistä pitäisi jatkaa. Tähän tein pikaisesti ensiavuksi muistilistan, mutta joudun varmastikin sitä vielä parantelemaan ja muokkaamaan selkeämmäksi.
Pidemmät kuuntelutehtävät ja oppikirjan suulliset aukeamat ovat nyt osa jokaisen omatahtista opiskelua. Kieliopit sekä kieliopin ja sanaston väliin putoavat Good to know -osiot jokainen opiskelee omaan tahtiin omalla tavallaan ja tekee sitten testin. Useimmista testeistä tarjoan survival-tasolla eteneville oman vaihtoehdon ja expert-tason läpipääsyraja taas on tavallista korkeampi. Testit teen vielä toistaiseksi Sanomapron koepaketeista, mutta ehkäpä tulevaisuudessa kirjoittelen omia testejä Polku-palveluun.
Sanastoissa tahdoin lisätä vapautta entisestään. Tästä syytä kaikille pakollisia tehtäviä on melko vähän ja olen antanut oppilaille kaksi vaihtoehtoista tapaa osoittaa sanaston osaamista. Ensimmäinen tapa on sanastotesti ja toinen, erityisesti expert-tasolle suunnattu, tapa on show off -tehtävä. Tehtävän muodon (teksti, video, yms.) saa päättää itse, samoin kuin jossain määrin sisällönkin. Jos tehtävän tekee testin sijaan, pitää siihen sisällyttää vähintään 20 (seiskalla 15 riittää) kappaleen sanaa ja tehdä tehtävä huolellisesti. Show off -tehtäviä on nyt muutamia tehty ja oppilaat vaikuttavat hyvin ymmärtävän, mihin niillä pyritään. Toki hieman mietityttää, onko viisasta antaa oppilaiden edetä sanastotestiä tekemättä, mutta toisaalta, eikö käytäntöön soveltaminen ole juuri se, mihin kielenopetuksella pyritään.
Omatahtisen etenemisen rinnalla teemme ääntämisharjoituksia ja muitakin suullisia tehtäviä ja pelejä yhdessä. Jokaisella luokkatasolla tullaan myös tekemään joitakin yhteisiä projekteja, jotka keskeyttävät hetkellisesti yksilöllisen perustyön. Kokeiden suhteen olen kahden vaiheilla: viime keväänä pidetyt loppukokeet tuntuivat hyviltä ja luulen, että ne pidän yhä ohjelmassa, samoin kuin ysiluokan valtakunnallisen. Luultavasti pidän jonkinlaisia kokeita 2-3 kappaleen välein, mutta tehdäänkö ne yksin vai ryhmässä, kirjoittaen vai keskustellen, itse tarkastaen vai ehkä vertaistarkastuksella, sitä en ole vielä osannut päättää. Kuitenkin edetään niin, että jokaisen Unitin tehtävät tehtyään oppilas tulee esittelemään oppimispäiväkirjansa minulle, ja yhdessä sovitaan arvosana. Kokeet voivat sitten toimia eräänlaisina aikatauluttajina: nyt täytyy mattimyöhäistenkin siirtyä eteenpäin!
Aion piakkoin teettää oppilaillani Eurooppalaisen kielisalkun itsearviointilistoja, jotka sitten kulkevat koko yläasteen ajan mukana osana oppimispäiväkirjaa. Näillä toivottavasti saan oppilaani huomaamaan ja arvioimaan aiempaa paremmin omaa edistymistään. Itsearviontiin ja arviointikeskustelun tueksi tarvitsen ehdottomasti myös jonkinlaisen pohjan työtapojen ja oppimistaitojen arvioinnista. Syksyn kuluessa olen joutunut patistelemaan useita oppilaita hoitamaan hommiaan. Milloin omatahtisuus onkin laiskottelua? Toisaalta, nyt laiskottelu näkyy aiempaa selvemmin lopputuloksessa, koska kukaan ei ole kaatamassa tietoa uinujan päähän. Toivon mukaan siis unisimmatkin havahtuvat ensimmäisten arviointikeskustelujen koittaessa.